Me ollaan vihdoin oikealla tiellä

Ihan parasta tutustua pitkästä aikaa uuteen ihmiseen, jonka seurassa on heti kotoisa olo. Olen se tyyppi joka tutustuu helposti muihin ihmisiin ja jonka kanssa on helppo tulla toimeen. Jos siis sille päälle satun, hieron uusia tuttavuuksia harvase päivä. On kuitenkin eri juttu kiinnostaako minua todella ystävystyä sen toisen ihmisen kanssa.
Eikä nyt siis vähätellä tuttavia tai kavereita. Niiden arvoa monesti aliarvioidaan ja olen itsekin varmasti sortunut joskus siihen. Pohjimmiltaan tarvitsen myös niitä tuttavia paljon. Ja niiden olemassaolo on äärimmäisen tärkeää.
Minulla on paljon hyviä ystäviä ja vahvoja ystävyyssuhteita, jotka on syntyneet vuosien saatossa. Niitä on tullut lisää tasaiseen tahtiin, mutta en muista koska olisin viimeksi tavannut ihmisen josta olisin tiennyt heti, että tuosta tulee minun ystäväni. Niitä on ollut useita ja se fiilis on aina pitänyt paikkaansa. Nyt pitkästä aikaa koen sen fiiliksen.
Ehkä minusta meinasi tämän vuoden aikana tulla niin skeptinen ihminen, että aloin jo menettämään uskoa ihmisiin ja ihmisten hyvyyteen. (En tosin jo tuntemiini ihmisiin, mutta uusiin). Nyt on oikeasti hyvä fiilis huomata suhtautuvansa sillä minulle normaalilla positiivisella tavalla ihmisiin pikkuhiljaa. Ja vielä parempi fiilis, kun voi pitkästä aikaa tajuta astuneensa ensiaskeleen uuden ystväyyden polulla.

http://www.youtube.com/watch?v=qq9k5yNTi6g

Hey man, now you're really living!

On ollut paljon mukavia asioita. Mun heikkoutena on ajankäyttö; tuntuu että päivät loppuu kesken ja sitten saatan valvoa ja sitten taas väsyttää. Nyt kun tuntee hyvää fiilistä niin monesta asiasta, on hankala rauhoittua esim. nukkumaan. Lupaan harjoitella tätä.

Lueskelin tässä Hesarin kolumnin;

Mitä ajattelin tänään: Tapan kaikki

Siihen liipaten; onko nykyään aikuisten ihmisten ajatusten ilmaisu köyhää? Kuten "tuksu vois tappaa ittensä" ja vastaavan tyyliset kommentit on aika normaalia kielenkäyttöä nykyään. Kaikkea vihataan ja napakan kärkkäät kommentit on ihailtavia tai hyvää huumoria. Kulttuurissa opitaan tapoja reagoida asioihin ja ilmeisesti Suomessa reagoidaan nykyään vihalla ja esim. taas Vietnamissa hymyllä. Kumpikaan näistä reaktoista ei yleensä ole aito, mutta voi vaikuttaa yleiseen elämänasenteeseen. Siinä miettimistä.

Tässä vielä biisi jota oon taas kuunnellut viime päivinä hymy huulilla.

http://www.youtube.com/watch?v=0ud-pdJh8S8