Tänään soitellen sotaan, sotaan jossa ketään ei tarvitse vahingoittaa

Hyvä ystäväni oli muutaman yön luonani. Yökyläily on aina mukavaa, uskon että se on kivaa iästä riippumatta. Haimme ruokaa lähikiinalaisesta, söimme (liian) paljon karkkeja, katsoimme kaikkia huonon hyviä ohjelmia (kuten Satuhäät) ja nauroimme. Nauroimme kaikelle, etenkin kaikille vakaville asioille mitä nyt on ollut.


Mietittiin, että voiko kukaan joka ei ole koskaan ollut masentunut oikeasti tietää miltä se tuntuu. Itse en ainakaan sitä mielentilaa aiemmin tajunnut. Eikä sitä tietenkään tarvitsekaan tajuta, lisäksi jokainen kokee sen omalla tavallaan. Mutta on olemassa tietenkin paljon yhtäläisyyksiä. Teki hyvää nauraa sille.

Fiilis on ollut parempi. Olen ollut viimeksi maanantaina lenkillä ja tunnen sen mielessäni. Olo on heti paljon vetämättömämpi ja mieli oikukkaampi. En ole meditoinut sitten viime keskiviikon, jolloin niitä huonoja uutisia sain.

Eivät riitä enää maalaukset, tahdon nähdä mitä on niiden takana

http://www.youtube.com/watch?v=93GDBdm-90I&feature=related

Kun ei pelkää itseään, ei pelkää myöskään elää elämää

Jos tapahtuu jotain ikävää, kuten nyt, olen huomannut että mulla on tapana eristäytyä valtaosasta ihmisistä. Ei niin, ettenkö haluaisi nähdä tai jutella heidän kanssaan, en vain jaksa ottaa yhteyttä. Siinä samassa tulee mietittyä kuinka moni pitää yhteyttä silloin kun itse en ole se aktiivinen osapuoli. Se on ehkä vähän tyhmää. Projekti angstaus. Täten lupaan työstää tätä piirrettä itsessäni, kunhan näistä ajoista on selvitty.

Kun sitten vuorten takaa kuuluu mörön mörinää 

niin Nyyti heti ensimmäiseen koloon lymyää 

ja ryömii sieltä äikäisenä jalkaa polkien: 

Mun täytyy nyt lohdutella Tuittua, en saa nyt olla arka! 

Hän pelkää vielä enemmän, se pikku Tuittu parka! 

Sain viime viikolla huonoja uutisia. Niin huonoja, että viimeiset neljä päivää on ollut lähes mahdotonta edes yrittää jaksaa miettiä mitään valoista. Vaikka tämä blogi keskittyykin positiivisiin juttuihin, niin aina ei kuitenkaan tarvitse. Suuren surun kohdatessa täytyy vaan kohdata se ja odottaa, että aika kuluu. Viime vuosi oli omalta osaltani hyvin rankka, sain läheiset ihmiset olivat sitä kultaakin kalliimpia. Nyt tuntuu, että olen tavallaan raskas ystävä. Kun taas tapahtui jotain (ei itselleni), joka vie omaa iloisuutta ja energiaa pois. Tuntuu epäreilulta läheisiä kohtaan.

Jotain iloa ja positiivista kuitenkin. Olin odottanut eilisiä vaaleja jännityksellä ja innolla niin kauan. Nekään ei tuntuneet enää miltään, vaikka valvojaiset järjestettiinkin. Mutta kyllä se kuitenkin vaan tuntui ja tuntuu edelleen hyvältä, kun oma suosikki - vastoin monien ennakko-odotuksia - pääsi toiselle kierrokselle. Ikäviä asioita ei tarvitse miettiä koko aikaa, koska ne ei miettimäll muutu mihinkään. Tarpeeksi myönteiset asiat voi ne syrjäyttää. Haavisto! 

Viime syksyllä harva uskoi, että Haavistolla olisi mitään mahdollisuuksia toiselle kierrokselle. "No ei se kuitenkaan pääse", moni jotka muutaman viimeisen kuukauden aikana kääntyivät Haaviston kannattajaksi kommentoivat syksyllä. Ei kannattajat epäilivät viimeiseen asti. Itse aloin tosissani uskomaan mahdollisuuksiin, hyvin varovaisesti, mutta kuitenkin. Edelleen olen sitä mieltä, että myös kolmas sija olisi ollut voitto. Eduskuntavaaleissa tappion kokeneen puolueen harmaaksi ja hajuttomaksi luokiteltu ehdokas sai aikaan ilman suurta budjettia jotain, mitä harva olisi uskonut. Haavisto yhdisti ihmisiä yli puoluerajojen ja väläytti aidon kansalaisaktivismin merkitystä. Haavisto sai ihmiset aktivoitua positiivisessa hengessä ja itse pidän sitä jo voittona. Tämä ehdokas ei tuomitse, vaan keskustelee ja on oikeasti kiinnostunut kaikkien, ei vain tietyn ryhmän, yhteisistä asioista. Haavisto on malliesimerkki aidosta suvaitsevaisuudesta, sillanrakentaja. Hän uskaltaa keskustella vaietuistakin asioista ja tekee sen kiihkottomasti, mutta asioista aidosti innostuneena ja vastapuolta kunnioittaen. Ja onhan Haavisto aivan ylivoimainen diplomaatti, ja sehän on presidentin ykköstehtävä nykyään.

Jäi mieleen maikkarin viimeisestä vaalitentistä, kun kaikki ehdokkaat mölisivät ja puhuivat toistensa päälle. Haavisto odotti puheenvuoroa, häneltä kysyttiin muistaakseni jotain siitä miten hän pysyy aina niin rauhallisena. Hän vastasi, että sitä kutsutaan hyväksi kotikasvatukseksi ja että hän ei usko että presidentin täytyy puhua toisten päälle. Seuraavat kaksi viikkoa tulee olemaan mielenkiintoiset. Erään tutkimuksen mukaan Haavisto sai Ylen tenteissä toiseksi vähiten puheaikaa. Nyt ehdokkaita on vain kaksi, molemmat ovat pärjänneet tenteissä hyvin. Niinistö on monille tutumpi, nyt Haavisto saa enemmän ääntään kuuluviin ja nähtäväksi jää kuinka käy. Niin tai näin, molemmat vaihtoehdot ovat itselleni ok. Tämänkaltaisia kommentteja valitettavasti edelleen joutuu lukemaan http://ylilauta.org/b/src/132727035538.png, mutta onneksi negatiivisen ilmapiirin on jo syrjäyttänyt myönteinen, keskusteleva ja kunnioittava ilmapiiri.

Katainen kiteytti vaalituloksen eilen aika mainiosti; nyt on äänestetty avoimen ja tasa-arvoisen Suomen puolesta. 

You'll find that life is still worthwhile, If you just smile.

Kukaan ei varmaan jaksa enää lukea siitä miten ihanan rauhaisasti joulu sujui, kuinka joulu tuoksui tänä vuonna paremmalta kuin viime vuonna. Tai ainakaan minä en jaksa siitä kirjoittaa. Paitsi yhden asian, josta tuli erityisen hyvä mieli. Joulupäivänä käymme perinteisesti joulupäiväntansseissa paikallisessa yökerhossa kavereiden kanssa. Tänä vuonna näin siellä erityisen kivan näköisen pojan, jonka olemassaolon tiedostin koko illan. Sen näköisen pojan (tai no tässä iässä pitäisi varmaan sanoa, miehen), joka ei yleensä huomaa minua. Illan päätteeksi kyytiä odotellessamme tämä poika tuli sanomaan minulle, että sä olet tosi kaunis. M u l l e ! Jatkoi siihen perään vielä, että on varattu, mutta halusi vain sanoa tämän asian. Tuli niin hyvä mieli! Harvoin kukaan tuntematon ihminen sanoo kohteliaisuuksia. Itseluottamukseni kasvoi ainakin puoli metriä! Tuo poika ei varmasti tiennytkään kuinka hyvän mielen antoi minulle, ehkä jopa seuraavaksi kun (jossain baarissa) katseeni kohtaa jonkun oikeasti kiinnostavan ihmisen kanssa, saatan uskaltautua juttelemaan. Kiitos tuolle pojalle. Tuon jälkeen olen muistuttanut itseäni sanomaan tuntemattomille ihmisille jotain mukavaa (ei välttämättä ulkonäöstä) edes joskus, koska positiivisuudella todellakin on iso voima. Minulla on kohta kuukauden ollut hyvä mieli tuon pojan kohteliaisuudesta. Ollaan kivoja toisillemme :)

Hannele Richertin sarjakuva kokoelmasta Sielun koostumus.

Smile and maybe tomorrow, you'll see the sun come shining through for you

Despite everything, I believe that people are really good at heart.
/ Anne Frank

Ulkoilin eilen useita tunteja, tuli hyvä fiilis! Lisäksi tein jotain, mitä en ole tehnyt aiemmin. Olen asunut Tampereella neljä ja puoli vuotta, mutta en ollut vielä koskaan käynyt paikallisessa kuuluisuudessa; Pyynikin näkötornissa. Maasto on mitä parhainta lenkkeilyyn ja maisemat huikeita. Näkötornin (kuulemma maankuulut) munkit jäivät testaamatta, onpa hyvä syy mennä toistamiseen.

Tänään meinaa iskeä flunssa. Vetämättömän olon ansiosta olen hyvällä omalla tunnolla makoillut koko päivän sohvalla. Huomasin että Teemalta oli viikko sitten tullut BBC:n vuonna 2007 tehty viisiosainen minisarja Anne Frankin päiväkirja, jota en ollut aiemmin nähnyt, vaikka tarina luonnollisesti onkin tuttu. Löytyy Areenasta vielä muutaman päivän, suosittelen. Anne Frank jotenkin inspiroi mua tänään suuresti. Olen lukenut päiväkirjan joskus ajat sitten, tuon sarjan ansiosta päätin ostaa sen huuto.netistä ja lukea uudestaan.

Näin telkkariohjelmiin liittyen jatkan seuraavaan aiheeseen. Katselin uuden vuoden päivänä voice of finlandia ja liikutuin hyvin suuresti erään tyttösen Nat King Colen Smile biisin tulkinnasta. Tämä jotenkin koskettaa mua hyvin suuresti, paljon enemmän kuin alkuperäinen biisi (joskin se on myös erinomainen). Olisipa mahdollisuus kuunnella tämä jotain muuta kautta kun täältä. Tästä tulee vaan niin hyvä mieli. Päätin kuunnella tämän aina jos yhtään on paha mieli.

Everyone has inside of him/her piece of good news. The good news is that you don't know how great you can be! How much you can love! What you accomplish! And what your potentional is! 
/Anne Frank

Think of all the beauty still left around you and be happy.
/Anne Frank

I've felt old before my time but now I keep the age away

Me kaikki olemme sen saman opettajan opissa, josta uskonnot alun perin olivat kiinnostuneita: todellisuuden. Todellisuuden oivaltaminen on kysymys... kahdenkymmenenneljän tunnin hallinnasta. Tee se hyvin, ilman itsesäälin tunteita. On yhtä rankkaa sada lapset tungetuiksi autoon, jotta päästään matkaan kohti päätien bussipysäkkiä, kuin hyräillä aamun kylmyydessä sutria meditaatiosalissa. Toinen askare ei ole toista parempi - kumpikin voi olla ikävystyttävä - ja kummassakin on toistoon liittyvät hyveensä. Toisto ja rituaalinomaisuus ja niistä juontuvat edut ilmenevät monin tavoin. Suodattimen vaihtaminen, vuotavien nenien niistäminen, kokouksiin meno, tavaroiden paikoilleen asettaminen, tiskaaminen, auton öljyjen tarkistaminen - älä sorru ajattelemaan, että ne vievät sinua harhateille tärkeämpien toimiesi parista. Tämänkaltaiset arkiset askareet eivät ole vaikeuksia, jotka toivomme pystyvämme välttämään, niin että voisimme keskittyä "harjoituksemme", joka saattaa meidät oikealle "tielle" - Se on tiemme.

GARY SNYDER, The Practice of the Wild

Siirrän vielä vähän joulu/uusivuosi postausta. Sen verran tulevasta vuodesta, että haluan oppia olemaan enemmän läsnä. Tosin se halu on ollut jo pitkään, mutta nyt prosessi on käynnistynyt kunnolla.

Meditaatio on kiinnostanut minua pitkään, löytämättä oikeaa väylää toteuttaa sitä. Tai ehkä ymmärtämättä ihan täysin mitä ja miten. Läsnäolon kehittäminen ja arjessa pysähtymisen taito on se mitä etsin. Olen kokeillut ohjattuja meditaatioharjoituksia joitain kertoja, mutta ne aina jäivät. Minulle suositeltiin Jonn Kabat-Zinnin Olet jo perillä teosta ja se tuntui alusta saakka omalta. Ehdoton plussa on, että se ei ole sidonnainen mihinkään uskontoon, harjoitukset on helposti toteutettavissa arjessa.

Luen tätä kirjaa nyt toista kuukautta. Olen lueskellut sitä hiljakseen, luku päivässä, että jää aikaa prosessoida luettua. Kirjassa on paljon helppoja meditaatioharjoituksia jotka kehittävät tietoisen läsnäolon taitoa. Vaikka kirjasta on vielä vähän jäljellä, uskallan jo tässä vaiheessa suositella sitä jokaiselle. Olen tehnyt niitä harjoituksia satunnaisesti muutaman kuukauden, jotenkin halusin lukea kokonaisuuden ennen kuin aloitan. Ehkä tuo vuodenvaihde (vaikkakaan en UV:n lupauksia sanan siinä merkityksessä suosikaan) tuntui mieluisalta tavalta ottaa harjoitukset jokapäiväiseen elämään. Katsotaan mitä tulee.

Tekisi sittenkin mieli kirjoittaa uudesta vuodesta, mutta tyydyn toivottamaan paljon hyvyyttä ja onnellisuutta tähänkin vuoteen!