Meinasin alkuun pahoitella sitä, että en ole kirjoittanut aikoihin. Mutta päätin, että ei minun tarvi olla siitä pahoillaan (vaikka vähän olenkin), koska alunperin tämä blogi on perustettu myös tuottamaan itselleni hyvää fiilistä. En halua, että tänne kirjoittaminen on pakkoa.

Viime kuukausi oli todella kiireinen. Huomasin, että voimani eivät vielä riitä työn lisäksi kovin paljoa muuhun. Kun innostun jostain projektista, se vie mennessään. Se on sekä hyvä että huono puoli minussa. Minun työjuttujani ei voi tehdä, ellei ole 110% innostunut aiheesta, on ihanaa olla innostunut ja se on aina projektille hyvästä. Kääntöpuolena se verottaa vapaa-aikaa, etenkin kun jaksamiseni ei ole vielä normaalia. Kehitän jatkuvasti itsessäni pysähtymisen ja läsnäolon taitoa, sen eteen täytyy tehdä mielettömästi töitä. Taidan olla vasta reittini alussa sen suhteen. Uskon, että olen onnellisempi kun saavutan jonkinlaisen tasapainon kaikessa.

Luin eilen Neil Hardwickin Hullun lailla kirjan. Se meni nopeasti. Teoksessa Hardwick käsittelee masennustaan ja se jotenkin upposi aika syvälle. Ymmärsin, että minulla on vielä paljon työstettävää ajatusten kanssa. Niiden, joita en olisi jaksanut ajatella viime talven aikana.

On tässä paljon kivaakin ollut;
- Uusi lapsi lähipiirissä!
- Uusi ystävä
- Vanhojen ystävien tapaamisia
- Kirpparilöytö: Eurolla (!) Hanna Sarenin Nansolle suunnittelemat ihanat siniset avokkaat (erittäin hyvässä kunnossa).
- Se innostava projekti
- Naurukohtaus aurinkoisena perjantaina viime viikolla, kun kesän ekaa jätskiä nautittaessa törmättiin omalaatuiseen performanssiin (jonka ei ollut kai tarkoitus olla komedia..).
- Onkireissu äidin kanssa! (Olisin halunnut onkia ilman matoa, mutta äiti viritti mulle sen, heitin omani rantakaislikkoon ja lähinnä pitelin muodon vuoksi onkea nauttiessani yleisestä tunnelmasta.. Kunnes minulla söi kala, jonka johdosta kohta 30-vee minä huusi hysteerisenä; ÄITI AUTA MULLA ON KALA, TEE JOTAIN, HYI VITT*", ja jotain sen suuntaista. Tunsin vavassa kalan kouristukset kun se kitui (ei se aiemmin ole mua yököttänyt, tosin viime kerrasta on aikaa) ja se ei ollut kivaa mun sisällä heränneen eläinten ystävän mielestä. Tilanteesta selvittiin hengissä (myös kala) ja jälkikäteen (pienellä varauksella) huvittaa koko juttu.
- Ulkoilma ja monet hyvät lenkit (nyt on munkitkin syöty pyynikillä).
- PMMP:n uusi levy!

Olen muuten päättänyt alkaa kirjoittamaan blogia MINUNA, ei anonyymisti. Linkitän sen sitten tänne, kun sen aika on. Nähtäväksi jää, jatkanko tätä vielä rinnalla.

Ihania kesäpäiviä kaikille <3

http://www.youtube.com/watch?v=veRanCpnQ-4&feature=relmfu