Masennus

Kirjoitin blogilistan hakukenttään sanan masennus. Blogeja löytyi PALJON. Luin useita. Alkoi masentaa enemmän. Ymmärrän että niiden kirjoittaminen on terapeuttista. Jos minä kirjoittaisin tästä, siitä kuinka kaikki väsyttää ja useimmiten mikään ei tunnu yhtään miltään - paitsi tosi pahalta, en pääsisi irti siitä olosta. En tiedä pääsenkö tämänkään avulla, mutta ainakin tämä on itselle parempi keino lähestyä asiaa. Ratkaisu. Miksi kirjoittaisin ja miettisin siitä miten kokonaisvaltaisen paska olo tällä hetkellä on. Minuun se ei auttaisi, muiden blogien lukeminenkaan ei tuntunut vertaistuelta lainkaan. Tuli pahempi mieli. Synkempi olo. Kaikilla on keinonsa, toivon että omani toivoo. Positiivisuus on tällaisissa tilanteissa äärimmäisen hankalaa, mutta yritän. Tunteita ei voi pakottaa, se on selvää.

En keksi mitään positiivista siitä, että asioita on helvetisti hoidettavana ja energiaa nolla. En kirjoita siitä.

Muutama isompi asia, mistä olen kokenut positiivisia fiiliksiä on ollut. Hyvä ystäväni kertoi odottavansa lasta. Siitä tuli äärimmäisen hyvä mieli.

Ulkona paistaa aurinko ja on värikästä. Kaunista.

Minulla oli lauantaina melkein kuin deitit, ainakin olo oli sen mukainen. Kaikki meni loppupeleissä ihan vituralleen, mutta olen silti onnellinen siitä fiiliksestä minkä koin pitkästä aikaa. Jännityksen, ihastumisen. Ne oli kovin kivoja tämän - ei minkään - sijaan. Tunteet.

Voiko onnea ostaa?

Projekti alkakoot nyt kunnolla. Eihän tästä mitään tule, jos on positiivinen vain silloin tällöin. Nyt muka ei ole ollut yhtään positiivinen olo, joten en ole mukamas jaksanut kirjoittaa. Olen huijari, kyllä joka toinen päivä ainakin jotain kivaa on. Nyt jatkan jakamalla muutamia positiivisia tapahtumia viime viikolta:

- Löysin kirpputorilta Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintyttären eurolla. Siis eurolla! En tiedä mistä sanonta "raha ei tuo onnea" on peräisin. Luultavasti jonkun rikkaan keksimä. Jos tilillä on paljon (enkä nyt tarkoita välttämättä mitään miljoonia) rahaa ja tapahtuu vaikka terveydelle jotain, niin on se väsynyt sanonta "rahalla ei saa terveyttä". Tai jos joku kiva heppu ei ole kiinnostunut jostain varakkaasta tyypistä, todetaan "rahalla ei saa rakkautta". En ole rikas, jos sitä mitataan nyt ihan sillä konkreettisella pankkitilin saldolla. Mutta kyllä minä olen ainakin ostanut rahalla onnea monesti. Tai tullut onnelliseksi rahan ansiosta. Sanomattakin selvää että kokonaisvaltaiseen onnellisuuteen tarvitaan muutakin, mutta näin arjen keskellä euron kirpparilöytö tekee minut oikeasti onnelliseksi. Ei vain hetkeksi, katson kirjahyllyäni ja vihdoin minulla on siinä yksi suosikkikirjoistani. Eurolla. Raha tuomasta turvallisuudesta tai sen puuttumisen aiheuttamasta stressistä / huolista en ala tarinoimaan.

- Kävelin eräänä kirpeänä iltana kotiin, kuuntelin musiikkia. Tähän väliin kerrottakoot että syksy on lempi vuodenaikani, kauniit värit ja sitä rataa, kyllä te tiedätte. Edessäni oli pitkä katu täynnä kauniita lehtipuita ja maassa varisseita lehtiä. Kahlasin lehtien läpi. Katsoin taakseni; lähes autiota. Potkaisin lehtiä kerran. Toisen kerran. Yhtäkkiä olin täynnä sitä lapsen riemua jota aina niin kovasti hehkutetaan. Nuori nainen innoissaan lehtien potkimisesta - aika vitun klisee, mutta toimiva. Tuli hyvä olo, eikä edes hävettänyt vaikka kaksi autoa ja yksi kävelijä (kadun toisella puolella) tuli vastaan.

- Tapasin pojan kenen kanssa olisi ollut kivaa pussailla. Ei pussailtu, mutta edes tapasin sellaisen. Eikä välttämättä koskaan tulla pussailemaan. Tai no, positiivesesti ajateltuna; mistäs sen koskaan tietää.

- Tapasin monta kivaa ihmistä, joita en ole nähnyt pitkään aikaan.

Harmaatahan on edelleen, mutta ei kuitenkaan jatkuvasti. Tuossahan onkin paljon kivaa viikkoon. Voisin lisätä vielä, että noita asioita kirjoittaessa tuli hyvä mieli itselle; olihan se kuitenkin ihan hyvä viikko.

"Everything great that ever happened in this world happened first in somebody’s imagination."

/Astrid Lindgren

Onni tulee hiljaa aamun huminana, nukkuvissa pensaissa.

Tänään olen ollut niin kovin väsynyt. Eilisillä juhlilla on osuutta asiaan. Olen horroksessa. Iltaviiteen mennessä en ollut syönyt mitään. Ystäväni oli aiemmin ilmoittanut tulevansa käymään. Hän tuli ja toi mukanaan ruokaa. Erittäin maittavan ja epäterveellisen rasvaisen hampurilaisannoksen. Kirjoittamattakin selvää, että maistui. Hyvä ruoka tekee hyvän mielen. Hyvä seura sitäkin paremman.

Asun yksin. Syön monesti yksin. Sisälläni asuu sellainen perheenäiti, joka mielellään kokoaisi lauman ympärilleen ruokapöydän ääreen. Nautin suuresti yhteisistä ruokahetkistä. Arjen keskellä, jolloin ruokailu on yleensä vain pakollinen toimenpide on asia tietenkin erikseen.

Tänään katsoimme neljän tähden illallista ja nauroimme. Nauroimme ja söimme. Niin paljon että vatsaan sattui. Siitä jäi pitkäksi aikaa hyvän olon tunne. Vitsailimme eräästä ohjelmassa esiintyneestä julkkiksesta. Jostain keskustelu siiryi seitsemän päivää lehden "postia julkkikselle" -palstaan. Laitoimme typerän palautteen hepulle jostain vitsailimme. 77 euroa saa paras palaute joka viikko. Tämä motivoi. Nauroimme. Nyt on raukea olo. Ajattelen haastaviakin asioita aina välillä, eikä ahdista niin paljon kun muina päivinä.

Without you, today's emotions would be the scurf of yesterday's.

Minulla on aika paljon ystäviä. Olen monille se, jonka puoleen käännytään kun menee huonosti. On mukavaa olla avuksi. Mukavaa laajassa ystäväpiirissä on myös se, että saa olla jakamassa niitä kivoja juttuja myös. Minulla ei ole parisuhdetta eikä lapsia. Tosin ei kovin monella ystäväpiirissänikään. Ystävät ovat perhe. Ja onhan minulla äiti, isä, sisko ja veli.

Nyt kun kaikki on harmaata ja oma mieli maassa, en oikein jaksa ystävieni ongelmia. Onneksi suurin osa sen ymmärtääkin. Itse en oikein sitä ymmärrä. Tunnen itseni idiootiksi selittäessäni aina uudelleen ja uudelleen että jotenkin en nyt vaan jaksa mitään ja kaikki ahdistaa. Nyt tekisi mieli kirjoittaa siitä yhdestä ihmisestä joka tätä ei tajua, ja päivittäin kärrää päälleni lastin paskaa lapioimatta omaani yhtään mukaansa. Jättää vain omansa siihen minulle ja tekee minusta entistä ahdistuneemman kahdesta syystä. Siksi että tulee paha mieli ystävän asioista ja puolesta. Ja siksi että tunnen itseni vajavaiseksi ja typeräksi kun en millään juuri nyt jaksaisi hänen ongelmiaan. Sen sijaan kirjoitankin siitä, kuinka mukavaa onkaan että ne loput ihmiset jaksavat minua ongelmaisena ja nyt kun minulla on vaikeaa.

Minulla on kohta syntymäpäivä. Ajoittain tunnen itseni vanhaksi. Olen kuitenkin aina sisäistänyt sen kliseisen ajatuksen että ikä on vain numeroita. Kehoni kuitenkin vanhenee ja se on surullista. Enkä tarkoita nyt pinnallisella tavalla vanhenemista, kuten vaikka harmaita hiuksia. Ei, vaan sitä että fyysiset elintoiminnot iän myötä hidastuvat eikä elimistö korjaannu samalla tavalla ja sitä rataa.

Olen käymässä vanhempieni luona. Äitini kertoi heränneensä tänään todella aikaisin leipoakseen minulle lempikakkuni (suklaa-vadelma). Tuli hyvä mieli. Joku jaksaa herätä vuokseni aiemmin ja leipoa kakun. Juuri sen tietyn kakun. Monilla ei ole äitiä. Minulla on. Sellainen joka herää aamulla aikaisin leipoakseen minun lempikakkuani. Olen vilpittömästi siitä kakusta ihan helvetin onnellinen - joka vuosi. Ja tietenkin äidistäni.

Kuka, mitä?

Perustin vähän aikaa sitten blogin. Minun oli tarkoitus kirjoittaa sinne nasevan sarkastisia, vittumaisia tekstejä. Purkaa ärsytystä sinne ärsyttämällä muita. Kirjoitin kaksi tekstiä ja minulle tuli vastenmielinen olo. En käynyt sielä viikkoon. En keksinyt kirjoitettavaa. En halunnut keksiä. Yhtäkkiä minua ärsytti se että pitäisi ärsyttää. Kaikkia ärsyttää aina. Useimmiten kuulee enemmän valitusta kuin hyvää.

Haluaisin opetella kääntämään asioita enemmän hyväksi. Väitän, että sen taidon voi oppia. Välillä kuulee sanottavan että joku on luonnostaan positiivinen ihminen tai että joku on tämmönen perus negatiivisen suomalaisen asenteen omaava heppu. Se on täyttä paskaa. Uskon, että omalla ajatuksen voimalla jos millä voi vaikuttaa ajatuksiin ja asenteihin. Omiin ja muidenkin. Aloitan nyt kuitenkin omistani.

En halua olla teennäisen positiivinen arkisissa tilanteissa. Esittää, näytellä positiivista ihmistä. Haluan kyetä iloitsemaan, nauttimaan ja suhtautumaan asioihin myönteisemmin. Jos joku ajattelee minun olevan joku supernegatiivinen heppu, niin sitä en kuitenkaan ole. Ainakaan omasta mielestäni. Kerron nyt jotain itsestäni.

Olen nainen. 25 ikävuoden ylittänyt, kuitenkin alle kolmekymmentä. Nuori aikuinen. Olen lähtöisin pieneltä paikkakunnalta, viimeiset viisi vuotta olen asunut Tampereella. Elämässä on ollut paljon rankkoja asioita ja paljon kivoja asioita. Aikalailla balanssissa molempia. Kulunut vuosi on ollut erityisen voimia vievä ja raskas. Innokkuuteni katosi yllättäen, olen odotellut sen saapuvan takaisin. Katosi siis seurauksena raskaasta vuodesta, vuosi ei ollut raskas tämän kadottamisen takia. Kyllästyin odotteluun ja päätin lähteä etsimään sitä. Kirjoittamalla tätä. Muuttamalla ajattelutapaani. Alan käyttämään värikyniä. Vaikka sitten pakottamaan itseni innostumaan asioista ja suhtautumaan asioihin positiivisesti vähintään kirjoittamisen ajan! Uskon, että se alkaa tarttumaan.

Äitini mielestä olen inspiroiva, innostava, luova ja sosiaalinen. Näin tänään kun hän kirjoitti siskolleen mailia ja kuvaili minua noilla sanoilla. Sen ansiosta että olimme eilen pienellä retkellä.

Itse koen että tuo on yksi puoli minusta. Ainakin oli. Nykyään olen usein alakuloinen ja harmaa. En haluaisi olla. Jos tätä aikaa ei lasketa, pidän normaalioloissa itseäni ailahtelevaisena, innokkaana ja hauskana. Ehkä myös nokkelana ja vähän hajamielisenä.

Kirjoitin Googleen sanan positiivisuus. Ensimmäisenä linkkinä tulee (yllättäen) positiivareiden sivusto. Kannustavat lauseet ja tekstit on kivoja, mutta sitä en tällä blogilla maalaile. Toisena Google tarjoaa jonkun filosofian tutkijan kirjoituksia. Sieltä nappasin ihan hyvän ajatuksen, jota sovellettakoot tässä blogissa:

Positiivinen ajattelu tarkoittaa kykyä suunnata huomion pääpaino ratkaisuun, ei ongelmaan.

Neljäntenä onkin jonkun Sarin ajatuksia ja mietteitä otsikolla positiivisuus hukassa. Sitten on muutamia linkkejä kannustaviin ja tsemppaaviin lehtiartikkeleihin. "Positiivisuus luo toivoa" -tyyliin.

Tämän blogin aihepiirit tulevat varmasti heittelemään laidasta laitaan. Pääpaino tulee olemaan arkisissa asioissa, tai mistä ikinä sen positiivisen tuulahduksen milloinkin saankaan.

- Positiivisuuden sijaan puhun oikeastaan mieluummin rakentavasta asenteesta. Siinä ei ole kyse mistään syntymälahjasta tai hyvästä tuulesta, vaan ajattelutavasta, jota on jatkuvasti työstettävä ja pidettävä yllä. Jokainen normaali ihminen voi oppia rakentavan, uutta luovan ajattelun. Se vain vaatii töitä. (Jari Sarasvuo).