"Each friend represents a world in us, a world possibly not born until they arrive, and it is only by this meeting that a new world is born"

Tänään oli muutama varsin suuri tunnetila. Harmi että se meni niinpäin, että ensin voimakas positiivinen ja sitten taas uusien huonojen uutisten jälkeen huonommat fiilikset. Jotenkin voimakkaan hyvän olon tuntemuksen jälkeen kuultavat ikävät asiat tuntuvat sata kertaa ikävämmiltä. Kerron nyt vain niistä kivoista jutuista, josko vaikka huono mieli unohtuisi. Vaikka eihän asiat siitä mihinkään muutu, vaikka mieli muuttuisi. Mutta eivätpä ne mihinkään muutu, vaikka mieli pysyisi huonona.

Tulin illasta takaisin Tampereelle, vietin viime viikon toisaalla. Kotiin tullessani minua odotti kolme pakettia! Okei, kaksi niistä oli huuto.netistä tilaamani asiat, mutta kyllä nekin ilahduttivat.

En ole tainnut mainita (koska tämä asia on ärsyttänyt niin paljon) että menin hukkaamaan täällä hehkuttamani valkoisen Antti Asplundin ristin. Kyllä se jossain on, en vain tiedä missä. Todennäköisesti se on kadonnut siinä rytäkässä kun vaihdoin järjestystä. (Olen aina ollut sitä mieltä, että liika siivoaminen ei kannata). Tilasin huuto.netistä (voiko sanoa tilasin?) uuden mustan ristin (siinä toivossa että valkoinen löytyy, jolloin minulla olisi molemmat). Sain sen mustankin melko edullisesti. Tämän voisin miettiä nyt niin, että oikeasti en mitään edullista löytöä loppupeleissä tehnyt, koska jouduin maksamaan uudestaan toisesta rististä (enemmän kuin edellisestä). Siitä ensimmäisestä tuli vain niin hyvä fiilis, kun sain sen niin edullisesti ja se oli niin kiva. Noo, toisaalta voin nyt ajatella että sain kaksi ristiä huomattavasti edullisemmin kuin ne normaalisti maksaisivat yhteensä. Vaikka toinen onkin hukassa. Uskon että se löytyy vielä.

Sain myös pilkkahinnalla Herman Hessen Arosuden itselleni. Huuto.netistä tulee ostettua aina kausittain jotain, nyt riittää vähkäksi aikaa. Vielä on tulossa muutama Anni Polvan Tiina -kirja, se oli yksi lapsuuteni suosikki kirjasarjoista ja koska sain kaksi ensimmäistä kirjaa yhteensä EUROLLA, päätin alkaa haalimaan koko sarjaa kasaan aina vastaavien tarjousten tullessa eteen.

Ystäväni oli lähettänyt minulle paketin, jossa oli aivan ihana kirjanmerkki! Voi nyt on niin paljon kivempi lukea, kun on kaunis merkki. Lisäksi yllätyksenä oli ihanat tossut. 

Tämän jälkeen sain kuulla veljeni saaneen ensimmäisen oman alansa työpaikan! Tuli aika riemuisa olo, koska tiedän kuinka tärkeää se on hänelle. Ja minulle myös. Ai niin, päivällä minullekin soitettiin työhaastattelun tiimoilta, menen sinne käymään huomenna. En tosin tiedä haluanko edes kyseistä paikkaa, haastattelen heitä siitä huomenna myös, mutta hyvä fiilis että minut kelpuutettiin haastatteluun saakka. Sen tiedän että hakijoita on paljon, enkä todennäköisesti tule valituksi. Mietin pitkään tuota, että ajattelenko noin että "en edes välttämättä halua tuota työtä" tyylillä siksi, että on helpompi ottaa mahdollinen pettymys vastaan. En ajattele. Huomenna oikeastaan vasta selvenee haluaisinko sen työn todella, kun kuulen siitä tarkemmin. Jos se  osoittautuu mieluisaksi, niin saatan joutua pettymään. Parempi kuitenkin uskaltautua heittäytyä, eikä jatkuvasti suojata itseään pettymyksiltä. 

Huomenna näen kahta ihanaa ystävääni. Toisen kanssa menemme ystävänpäiväkaffelle (tai no, mähän en juo kahvia, mutta ystävänpäiväpullalle) ja toisen kanssa illalla (ystävänpäivän kunniaksi kun ympäri Suomen on ilmaisia keikkoja) vietämme aikaa jonka jälkeen lähdemme katsomaan pari keikkaa. Muutenkin koko viikolle on sovittuna paljon mukavia tapaamisia ja näkemisiä, ehkä ne ikävät asiat puolittuu niiden myötä ja se jaettu ilo kaksinkertaistuu.

Kaikki varmasti tietävät "ystävänpäivä on joka päivä" sanonnan. Niinhän se on! Silti on kivaa että ystävänpäivä on olemassa! Ja ystävät on olemassa. Mitä ystävyys minulle merkitsee? Kaikkea, elämää. Elämäni olisi tyhjää ilman kaikkia ihania ystäviäni. Olen onnellinen, että minulla niitä on useita. Miten muuten jaksaisin nämä kaikki kurjat jutut ja kenen kanssa nauraisin ja parantaisin maailmaa? Ystävyys ei synny hetkessä, eikä ole itsestäänselvää. Sen eteen täytyy haluta tehdä töitä. Enemmän niitä hauskoja asioita on elämässä, mutta välillä jollain menee huonommin. Viime aikoina itselläni on mennyt huonommin, ja on ihanaa että on ihmisiä silti olemassa. Minulle parasta ystävyydessä on ne hetket, kun nauretaan niin paljon, että silmistä vesi valuu silmistä, eikä se vaan lopu. Kaikki ne keskustelut, eri näkemykset, samat näkemykset, mielipiteet, ihan kaikki. Kaikki koetut ja vielä kokematta olevat tapahtumat, hetket, retket, elämykset. Se että tiedän, että jos kaadun, joku ottaa minusta kiinni. Se, että voin itse ottaa vastaan, jos joku muu kaatuu. Luottamus. Se että joku kuuntelee, neuvoo jos neuvoa pyydän. Se että saan kuunnella ja että minulta tarvittaessa pyydetään apua. Kaikki hetket ystävien kanssa.  Rakkautta kaikille!