Onni tulee hiljaa aamun huminana, nukkuvissa pensaissa.

Tänään olen ollut niin kovin väsynyt. Eilisillä juhlilla on osuutta asiaan. Olen horroksessa. Iltaviiteen mennessä en ollut syönyt mitään. Ystäväni oli aiemmin ilmoittanut tulevansa käymään. Hän tuli ja toi mukanaan ruokaa. Erittäin maittavan ja epäterveellisen rasvaisen hampurilaisannoksen. Kirjoittamattakin selvää, että maistui. Hyvä ruoka tekee hyvän mielen. Hyvä seura sitäkin paremman.

Asun yksin. Syön monesti yksin. Sisälläni asuu sellainen perheenäiti, joka mielellään kokoaisi lauman ympärilleen ruokapöydän ääreen. Nautin suuresti yhteisistä ruokahetkistä. Arjen keskellä, jolloin ruokailu on yleensä vain pakollinen toimenpide on asia tietenkin erikseen.

Tänään katsoimme neljän tähden illallista ja nauroimme. Nauroimme ja söimme. Niin paljon että vatsaan sattui. Siitä jäi pitkäksi aikaa hyvän olon tunne. Vitsailimme eräästä ohjelmassa esiintyneestä julkkiksesta. Jostain keskustelu siiryi seitsemän päivää lehden "postia julkkikselle" -palstaan. Laitoimme typerän palautteen hepulle jostain vitsailimme. 77 euroa saa paras palaute joka viikko. Tämä motivoi. Nauroimme. Nyt on raukea olo. Ajattelen haastaviakin asioita aina välillä, eikä ahdista niin paljon kun muina päivinä.