Kirjoitin blogilistan hakukenttään sanan masennus. Blogeja löytyi PALJON. Luin useita. Alkoi masentaa enemmän. Ymmärrän että niiden kirjoittaminen on terapeuttista. Jos minä kirjoittaisin tästä, siitä kuinka kaikki väsyttää ja useimmiten mikään ei tunnu yhtään miltään - paitsi tosi pahalta, en pääsisi irti siitä olosta. En tiedä pääsenkö tämänkään avulla, mutta ainakin tämä on itselle parempi keino lähestyä asiaa. Ratkaisu. Miksi kirjoittaisin ja miettisin siitä miten kokonaisvaltaisen paska olo tällä hetkellä on. Minuun se ei auttaisi, muiden blogien lukeminenkaan ei tuntunut vertaistuelta lainkaan. Tuli pahempi mieli. Synkempi olo. Kaikilla on keinonsa, toivon että omani toivoo. Positiivisuus on tällaisissa tilanteissa äärimmäisen hankalaa, mutta yritän. Tunteita ei voi pakottaa, se on selvää.
En keksi mitään positiivista siitä, että asioita on helvetisti hoidettavana ja energiaa nolla. En kirjoita siitä.
Muutama isompi asia, mistä olen kokenut positiivisia fiiliksiä on ollut. Hyvä ystäväni kertoi odottavansa lasta. Siitä tuli äärimmäisen hyvä mieli.
Ulkona paistaa aurinko ja on värikästä. Kaunista.
Minulla oli lauantaina melkein kuin deitit, ainakin olo oli sen mukainen. Kaikki meni loppupeleissä ihan vituralleen, mutta olen silti onnellinen siitä fiiliksestä minkä koin pitkästä aikaa. Jännityksen, ihastumisen. Ne oli kovin kivoja tämän - ei minkään - sijaan. Tunteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti