Voiko onnea ostaa?

Projekti alkakoot nyt kunnolla. Eihän tästä mitään tule, jos on positiivinen vain silloin tällöin. Nyt muka ei ole ollut yhtään positiivinen olo, joten en ole mukamas jaksanut kirjoittaa. Olen huijari, kyllä joka toinen päivä ainakin jotain kivaa on. Nyt jatkan jakamalla muutamia positiivisia tapahtumia viime viikolta:

- Löysin kirpputorilta Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintyttären eurolla. Siis eurolla! En tiedä mistä sanonta "raha ei tuo onnea" on peräisin. Luultavasti jonkun rikkaan keksimä. Jos tilillä on paljon (enkä nyt tarkoita välttämättä mitään miljoonia) rahaa ja tapahtuu vaikka terveydelle jotain, niin on se väsynyt sanonta "rahalla ei saa terveyttä". Tai jos joku kiva heppu ei ole kiinnostunut jostain varakkaasta tyypistä, todetaan "rahalla ei saa rakkautta". En ole rikas, jos sitä mitataan nyt ihan sillä konkreettisella pankkitilin saldolla. Mutta kyllä minä olen ainakin ostanut rahalla onnea monesti. Tai tullut onnelliseksi rahan ansiosta. Sanomattakin selvää että kokonaisvaltaiseen onnellisuuteen tarvitaan muutakin, mutta näin arjen keskellä euron kirpparilöytö tekee minut oikeasti onnelliseksi. Ei vain hetkeksi, katson kirjahyllyäni ja vihdoin minulla on siinä yksi suosikkikirjoistani. Eurolla. Raha tuomasta turvallisuudesta tai sen puuttumisen aiheuttamasta stressistä / huolista en ala tarinoimaan.

- Kävelin eräänä kirpeänä iltana kotiin, kuuntelin musiikkia. Tähän väliin kerrottakoot että syksy on lempi vuodenaikani, kauniit värit ja sitä rataa, kyllä te tiedätte. Edessäni oli pitkä katu täynnä kauniita lehtipuita ja maassa varisseita lehtiä. Kahlasin lehtien läpi. Katsoin taakseni; lähes autiota. Potkaisin lehtiä kerran. Toisen kerran. Yhtäkkiä olin täynnä sitä lapsen riemua jota aina niin kovasti hehkutetaan. Nuori nainen innoissaan lehtien potkimisesta - aika vitun klisee, mutta toimiva. Tuli hyvä olo, eikä edes hävettänyt vaikka kaksi autoa ja yksi kävelijä (kadun toisella puolella) tuli vastaan.

- Tapasin pojan kenen kanssa olisi ollut kivaa pussailla. Ei pussailtu, mutta edes tapasin sellaisen. Eikä välttämättä koskaan tulla pussailemaan. Tai no, positiivesesti ajateltuna; mistäs sen koskaan tietää.

- Tapasin monta kivaa ihmistä, joita en ole nähnyt pitkään aikaan.

Harmaatahan on edelleen, mutta ei kuitenkaan jatkuvasti. Tuossahan onkin paljon kivaa viikkoon. Voisin lisätä vielä, että noita asioita kirjoittaessa tuli hyvä mieli itselle; olihan se kuitenkin ihan hyvä viikko.

"Everything great that ever happened in this world happened first in somebody’s imagination."

/Astrid Lindgren