Without you, today's emotions would be the scurf of yesterday's.

Minulla on aika paljon ystäviä. Olen monille se, jonka puoleen käännytään kun menee huonosti. On mukavaa olla avuksi. Mukavaa laajassa ystäväpiirissä on myös se, että saa olla jakamassa niitä kivoja juttuja myös. Minulla ei ole parisuhdetta eikä lapsia. Tosin ei kovin monella ystäväpiirissänikään. Ystävät ovat perhe. Ja onhan minulla äiti, isä, sisko ja veli.

Nyt kun kaikki on harmaata ja oma mieli maassa, en oikein jaksa ystävieni ongelmia. Onneksi suurin osa sen ymmärtääkin. Itse en oikein sitä ymmärrä. Tunnen itseni idiootiksi selittäessäni aina uudelleen ja uudelleen että jotenkin en nyt vaan jaksa mitään ja kaikki ahdistaa. Nyt tekisi mieli kirjoittaa siitä yhdestä ihmisestä joka tätä ei tajua, ja päivittäin kärrää päälleni lastin paskaa lapioimatta omaani yhtään mukaansa. Jättää vain omansa siihen minulle ja tekee minusta entistä ahdistuneemman kahdesta syystä. Siksi että tulee paha mieli ystävän asioista ja puolesta. Ja siksi että tunnen itseni vajavaiseksi ja typeräksi kun en millään juuri nyt jaksaisi hänen ongelmiaan. Sen sijaan kirjoitankin siitä, kuinka mukavaa onkaan että ne loput ihmiset jaksavat minua ongelmaisena ja nyt kun minulla on vaikeaa.

Minulla on kohta syntymäpäivä. Ajoittain tunnen itseni vanhaksi. Olen kuitenkin aina sisäistänyt sen kliseisen ajatuksen että ikä on vain numeroita. Kehoni kuitenkin vanhenee ja se on surullista. Enkä tarkoita nyt pinnallisella tavalla vanhenemista, kuten vaikka harmaita hiuksia. Ei, vaan sitä että fyysiset elintoiminnot iän myötä hidastuvat eikä elimistö korjaannu samalla tavalla ja sitä rataa.

Olen käymässä vanhempieni luona. Äitini kertoi heränneensä tänään todella aikaisin leipoakseen minulle lempikakkuni (suklaa-vadelma). Tuli hyvä mieli. Joku jaksaa herätä vuokseni aiemmin ja leipoa kakun. Juuri sen tietyn kakun. Monilla ei ole äitiä. Minulla on. Sellainen joka herää aamulla aikaisin leipoakseen minun lempikakkuani. Olen vilpittömästi siitä kakusta ihan helvetin onnellinen - joka vuosi. Ja tietenkin äidistäni.