Tässä hetkessä elämäsi sun

Tuossa taannoin mietin onnellisuutta. Lähinnä sitä, että onko ihminen onnellisempi, mitä vähemmän hän miettii asioita. Muutaman viikon kuluttua tästä Helsingin Sanomat julkaisi uutisen joka alkaa lauseella tyhmyys voi olla myös siunaus.. Uskon että se voi olla. Virpi Salmi ilmaisi jälleen kantansa napakasti aiheen tiimoilta kolumnissaan. 


Enkä tässä nyt väitä itseäni jotenkin erityisen älykkääksi. Mutta uskon vakaasti että mitä vähemmän asioilla päätään vaivaa, sitä onnellisempi on. Kun tiedostaa liikaa asioita, tulee onnettomaksi. Ainakin minä tulen. Välillä pidän itseni uutispimennossa, joskus niistä tulee niin paha mieli. Välillä tulee paha olo ihmisten ajattelemattomuudesta, röyhkeydestä ja siitä voimattomuuden tunteesta että ei voi tehdä tietyille asioille mitään. 


Useimmiten päässäni liikkuu ihan monta ajatusta, täytyy tehdä sitä ja tätä ja sekin asia pitää hoitaa. Jotkut kutsuu sitä stressiksi. Minä kutsun sitä onnettomuudeksi. Tätä tilannetta voi koittaa hallita, ajoittain siinä onnistunkin. 

"Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää. Psykoanalyysin perustajan Sigmund Freudin mukaan rakkaus ja työ ovat tärkeimmät onnen lähteet. Useiden tutkijoiden mukaan ihmisen persoonallisuudella on geneettinen perustansa, ja sellaiset luonteenpiirteet kuin hyvä itsetunto, optimistisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus ovat omiaan lisäämään onnellisuutta".

Filosofi Demokritos arvioi sen olevan onnellinen, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.


Platon määritteli onnellisuuden hyvän saavuttamiseksi pysyvästi. Onnellisuus on Platonilla tavallaan rakkauden jatke. Rakkaus on kaipuuta hyvään, joka puuttuu. Rakkauden kohdetta ei voi tämän määritelmän mukaan saavuttaa, mutta onnellisuus on lopulta muoto johon rakkaus voi johtaa.


Aristoteles oli sitä mieltä että onnellisuus on elämän päämäärä, ja niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyyteen, hyvät teot seuraavat itsestään tästä kamppailusta, tehden yksilöstä hyveellisen ja siten onnellisen. 




En myöskään ole onneton, paitsi ajoittain. En usko että kukaan on koko ajan onnellinen. Enimmäkseen olen levoton. Uskon vakaasti että olisin paljon onnellisempi jos voisin ajatella vähemmän. Tai että mitä vähemmän asioita tiedostaisin, sitä paremmin pystyisin nauttia. Ja kyllä, jos suhteutan asioita vaikka miettimällä että viisi miljoona lasta kuolee vuosittain ripuliin, saa omat ongelmat eri mittasuhteet. Mutta nyt kyse ei ole suhteuttamisesta tai muiden asioden vertailusta vaan yksilön kokemasta onnellisuuden tunteesta. Esimerkiksi en minä tule onnellisemmaksi vertaamalla elämääni niiden viiden miljoonan ripulin takia kuolevaan lapseen, päinvastoin. Se on hyvin kamalaa, enkä voi nauttia enempää omasta elämästäni tuon tiedon kanssa, vaikka tiedostankin että minulla on paremmat lähtökohdat terveelliseen elämään.


FB:ssä kiersi viime viikolla linkki kymmenen uutisten loppukevennyksestä. Videolla piirrettyyn ponisarjaan hurahtaneet aikuiset kertovat harrastuksestaan, ponituksesta, ja esittelevät keräämiään leluja. Tämän piti kai olla hauskaa, koska se oli loppukevennys ja ystävieni linkkien kommenteista päätellen video herätti huvittuneisuutta. Minua ei naurattanut. Tuli ihan saakelin hämmentynyt olo, koska todennäköisesti nuo ponittajat - joille nauretaan - ovat helvetin paljon onnellisempia kuin minä. Tyytymättömyys, aikamme suurin synti?


Tämä teksti ei nyt taida olla kovin eheä, johtunee sunnuntaifiiliksestä. Ehkä palaan vielä aiheen tiimoilta, nyt en jaksa ajatella enempää ja nautin tästä aivottomasta mielentilasta! 
Googlasin miten tulla onnelliseksi. Tässä kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa (joissa itseasiassa molemmissa on omat hyvät pointtinsa).


http://www.kimallus.fi/?page=0308911&id=5776352

http://www.businesshealers.fi/2010/01/28/onnellisen-elaman-osatekijat/