I'll be home for christmas

Sain tänään ensimmäisen joululahjani. Tekisi niin kamalasti mieli avata se jo. Yleensä avaankin lahjat heti, mutta tänä vuonna päätin tehdä poikkeuksen ja avata ne vasta aattona. Paketti on laukussa ja on sellainen positiivinen lapsenomainen jänskätys, että mitä siellä mahtaa olla. Vaikka lahjojen antaminen on lähtökohtaisesti kivempaa.

Meidän isä ostaa joka vuosi meille kaikille lapsille Veikkauksen joulukalenterit, se on yksi niistä harvoista perinteistä elämässä. Aluksi raaputin niitä kiltisti järjestyksessä, useampana jouluna olin varma että NYT se päävoitto tulee yhden joulupukin puuttuessa. Niin ei kuitenkaan koskaan ole käynyt. Vielä. Käytettyäni voittorahat pelkästään mielessäni useampana vuotena, ryhdyin suojelemaan itseäni pettymykseltä - raaputtamalla kaikki päivät kerralla. Enkä silti voittanut. Tänä vuonna olen raaputtanut maltillisesti. (Okei, säästelin aluksi ja raaputin seitsemän luukkua kerralla josta jatkoin 13 luukkuun saakka ja olisin varmasti jatkanut vielä lisääkin ellei puhelinsoitto olisi keskeyttänyt). Nyt on hyvä fiilis, että voin (toivottavasti) raaputtaa viimeisen luukun vasta aattona.

En ole mikään jouluihminen. En pidä sen tuomasta "pakko ostaa" meiningistä, monien ihmisten stressistä, uskonnollisuudesta tms. Mutta jotain se joulu kuitenkin merkitsee. Minulle se on ehkä vuoden ainut päivä, jolloin voi rauhoittua perheen kesken, viettää aikaa yhdessä ilman että jollain on jotain menoa. Ei puhuta joulusta kuitenkaan enempää. Toistaiseksi.


Myös presidenttiehdokas Pekka Haavisto osoitti Facebook päivityksessään mukavaa positiivista ajattelua (myönnetäkööt että itselläni on ollut hivenen haasteita saman suhteen tällä viikolla). Vaikka häntä ja hänen puolisoaan riepoteltiin eilen seiskan lööpeissä, esiintyi Pekka samana päivänä Ylen pressatentissä varsin tyynenä. Ja niin hyvin, että on saanut parhaimmat pisteet kaikilta keskusteluun osallistuneita arvostelleilta toimittajilta. Statuksessaan mies kirjoitti;

"Pekka Haavisto presidentiksi 2012Puolison vuoro olla lööpeissä. Vakavia kotikeskusteluja eilen. Eilisen hyvät uutiset? Pressapuolisoiden leivontakisan voitto."

Vaikka lööppi varmasti aiheuttaa (etenkin jo valmiiksi Haavistoa inhoavien keskuudessa) negatiivista kommentointia ja mahdollisesti hallaa miehen imagolle, on jotain hyvääkin. Leivontakisan voitto :) Ja paljon kannustavia kommentteja.

Täytyy itsekin skarpata tämän positiivisuuden kanssa. Pysyä hereillä. Tosin huomasin äsken reagoivani varsin kurjaan juttuun positiivisella ajattelulla, ilman tarkoituksen mukaista yritystä. Kaverini itki, koska oli hukannut juuri hukannut junalippunsa, hänen piti matkustaa pitkä matka yöjunalla joulun viettoon. Sen sijaan että olisin sanonut että voi voi voi kun kamalaa ja tuntenut pahaa mieltä (mikä on se ns. normaali reaktioni), kuulin itseni toteavan että onneksi se oli lippu, eikä lompakko tai puhelin ja onneksi junia kulkee huomennakin. Ei ehkä mikään positiivisuuden huipentuma, mutta kuitenkin olen ylpeä että en ryhtynyt voivottelemaan asiaa. 

Olen nähnyt painajaisia parina yönä, en yleensä koskaan näe niitä. Jos ajattelen jotain kovin kivaa, vaikka sitä lahjaa, niin ehkä tulevan yön unet ovat miellyttävämpiä.