maanantai 12. joulukuuta 2011

Melancholia

Ja auringon takaa paljastui planeetta, joka lähestyy maata. Planeetan nimi on Melancholia.

Siitä saakka kun Melancholia tuli ensi-iltaan, olen halunnut mennä katsomaan sen. Onhan kyseessä yhden ohjaaja suosikkini uusin teos. Tiesin elokuvan käsittelevän masennusta. Valtaosa Trierin tuotannosta on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Koko syksyn jotenkin välttelin Melancholiaa.

Huomasin, että tällä viikolla menee viimeiset näytökset. Luulin että viimeinen näytös oli ollut ajat sitten ja olin valmistautunut katsomaan elokuvan dvd:ltä. Nyt koin olevani valmis näkemään sen, leffassa.

Elokuva ei mene suosikkeihini Trierin tuotannosta, mutta pidin silti siitä. Oli asioita joista en pitänyt (lähinnä loppupuolella), mutta oli siinä myös paljon hyvää.

Huomasin kyyneleiden valuvan silmistäni kun Justine (Kirsten Dunst) kuvasi väsyneenä olotilaansa harmaaksi lankakeräksi joka vain on sotkeutunut jalkoihin ja tekee liikkumisesta niin kovin hankalaa. 

Tekisi mieli ottaa sakset ja leikata oma lankakerä pieniksi paloiksi.

Elokuvateatterissa on aina kivaa, koen kokemuksen positiiviseksi. Siellä salisa jotenkin sielu lepää. Tulee hyvä mieli. Lisäksi pitkästä aikaa koin iloa siitä että joku ohjaaja (tässä tapauksessa Trier) on olemassa ja tarjonnut niin paljon minulle elokuviensa kautta.

Lueskelin eilen hysteriasta (ja psyykkisten sairauksien historiasta, kuinka tylsä mä oon?) ja mietin onko tuolla niinkin turhalla (mutta kiinnostavalla) tiedolla koskaan käyttöä. Elokuvan alussa tuli Hysteria nimisen elokuvan trailer, suosittelen katsomaan ja klikkaamaan tästä. Vaikutti hauskalta. Noh, samantien turha tieto sanan hysteria alkuperästä pääsi sisukaluistani ulos;

Hysteria tulee Kreikan sanasta hystera, kohtu. Sanan alkuperä puhtaasti naisen synnytyselimiin liittyvän ongelman nimityksenä riittää varoittamaan siitä, että jo sana itsessään heijastaa ikivanhaa ennakkoluuloa naisia kohtaan, mutta todellisuudessa hysterian tarina on paljon monisyisempi kuin puhdas naisviha. Galenoksen käsityksen mukaan hysteria vaivasi naimattomia ja leskeksi jääneitä naisia, jotka jäivät paitsi sukupuoliyhdynnästä, mutta kyseessä ei ollut hulluus, koska siihen ei välttämättä liittynyt psyykkisiä ongelmia. Antiikin lääkärit tiesivät hyvin, että epileptiset ja hysteeriset kohtaukset saattoivat näyttää samanlaisilta, ja pitivät niiden erottamista toisistaan hyvin tärkeänä. Ne kuitenin sekoitetaam toisiinsa vielä tänäkin päivänä. 1400-luvulla elänyt lääkäri Antonius Guainerius uskoi kohdusta nousevien höyryjen aiheuttavan hysteriaa, ja hänen mukaansa hysterian erotti epilepsiasta se, että hysteerikko saattoi muistaa kaiken mitä kohtauksen aikana oli tapahtunut.

Onko teillä ollut hysteerisiä kohtauksia? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti