Olet jo perillä

Kuukauden tauko. Näin hyvin jatkui tämä aktiivinen blogin päivittäminen. Se on ehkä ymmärrettävää.

Liikuin reilun kuukauden vähintään joka toinen päivä. Voi vitsi oli hyvä olo! Nyt tuli nämä räntäsateet ja loskakelit ja kuuluisat selitykset siitä että ulkoilu ei huvita. Sanotaanko näin, että huvittaisipa hyvinkin, mikäli kengät eivät kastuisi heti kun astuu ovesta ulos.

Aikalailla viimeisen blogipäivityksen jälkeen aloin katsomaan Big Brotheria. Oikeastaan katsoin sitä ainoastaan koska kiinnostuin yhdestä hahmosta; uskovaisesta Sebastianista joka ei juo, polta, eikä harrasta esiaviollista seksiä ja paasaa jumalasta. Itse en usko mihinkään ja ehkä talon asukkaana metrin päästä kuunnellut ajoittain jopa paatokselliset saarnat olisivat alkaneet ärsyttämään. Mutta ohjelmien kautta ei. Syy miksi kirjoitan tästä on tämän tv-hahmon asenne. Voi että ihailen suuresti kuinka positiivinen voi ihminen olla. Oli kiva katsoa, kun toinen innostuu pienimmistäkin asioista niin paljon että suurinpiirtein sekoaa. Hyppii ja huutaa. Siitä tuli hyvä mieli. Tämä oli täysin uusi kokemus, sillä kyseinen formaatti ei ole minua koskaan kiinnostanut (enkä usko kiinnostavan jatkossakaan), mutta tämän henkilön tunnereaktiot ja asenne toi jollain kummallisella tavalla hyvää mieltä itselleni.

Olen lukenut Jon-Kabat Zinin teosta olet jo perillä. Suosittelen suuresti, ihan jokaiselle. Kirjassa käsitellä läsnäolon taitoa, sitä miten kehittyisi olemaan tässä ja nyt. Faktahan on että meillä on jatkuvasti ärsykkeitä ympärillä, ajatukset harhailevat. Netti, kännykkä, tv, suunnitelmat illaksi, huomiseksi, ensi viikoksi, tämän ajan ihana multitasking meininki. Olen huomannut itsessäni ja lukuisissa muissa ihmisissä tämän meiningin. Jos olen kaupassa - ajatukseni ovat muualla. Juttelen ystäväni kanssa - selaan samalla Facebookkia. Olen töissä - mietin viikonloppua. Itse tähän - kutsuttakoon sitä vaikka levottomuudeksi - tympääntyneenä kiinnostuin meditoinnista. Olet jo perillä on kyllä tarjonnut loistavan alun, kiinnostavia ajatuksia ja näkökulmia läsnäolon taitoon liittyen.

Elämä on nyt, ei huomenna, viikon päästä. Menneeseen ei voi vaikuttaa ja se mitä tapahtuu nyt, vaikuttaa siihen mitä tapahtuu seuraavaksi.

Kirja heittää kysymyksiä, on haastanut minut ajattelemaan elämääni. Nyt voi olla elämän paras hetki, jos on, niin mitä se merkitsee sinulle, kirja kysyi. Aluksi mietin että onpa surullista jos nyt olisi elämäni paras hetki; yksin kotono illalla lukemassa jotain kirjaa, joka opettaa olemaan läsnä. Toinen ajatus oli, että miksi ei nyt olisi elämäni parasta aikaa? Molemmat vanhempani elävät, minulla on paljon ystäviä ja heillä on kaikki hyvin. Olen suurinpiirtein terve. Minulla on sänky, vuokra on maksettuna ja kynttiläkin palaa. Eipä hullummin.

Tuo on huono esimerkki kirjasta. Tekijä on jonkun jenkkiläisen yliopistollisen sairaalan stressiklinikan perustaja ja johtaja, kirja ei ole sidoksissa mihinkään uskontoon, eikä neuvo että "elä näin ja näin". Nyt väsyttää liikaa etsiäkseni sieltä jonkun sopevan sitaatin joten tämän, ei niin selkeän, postauksen päätteeksi toivotan vain hyvää yötä!