Ja minä alan juosta, mut veri, se pakenee päästä,
kuu taivaalla loistaa, ja heijastuu jäästä
mulla on pahoja aavistuksia, mielessä tämän tästä
"Ehkä parempi että katellaan sit kun oot paremmassa kunnossa", ystäväni sanoi minulle pari kuukautta sitten. Emmin hetken ennen kuin kirjoitin sanan ystävä. Ensinnäkään en ole NIIN huonossa kunnossa tai mitään, että ei syytä huoleen. Sanoin vain että jauhettuamme useita päiviä hänen angsteistaan, kuunneltuani päivätolkulla hänen riitelemistä miehensä kanssa, totesin että olisi ollut kiva tehdä jotain KIVAA kun hän oli luonani vierailulla. Ehkä olen ollut sen verran harmaassa sumussa, että tajusin jotenkin muutama viikko sitten vasta kuinka ärsyttävä tuo kommentti oikeastaan onkaan. Me selvitetään välit tahoillamme, ei siitä enempää, uskon kuitenkin ystävyyteen ja siihen että puhumalla asiat selkenee. Ehkä hän ei tarkoittanut asiaa niin karusti. Mutta onhan tuo totta, että olen varmasti huonompaa seuraa nyt. Huomioin vähemmän ihmisiä. Kovin iloinen olenkin niistä lukuisista, jotka ymmärtävät ja vain ovat olemassa. Mieleni olisi varmasti paljon harmaampi, mikäli en omaisi niin laajaa ystäväpiiriä.
Tämän kummemmin asiaa analysoimatta kirjoitan muutaman asian, josta tänään on oikeasti tullut hyvä fiilis. Ehkä se jatkuu, kun kirjoitan ne ja voin lukea niistä myöhemmin täältä.
Ostin sellaisen Antti Asplundin risti -korun. Onhan ne vähän kliseitä, kyllä. Mutta tykkään silti niistä. Eritoten hyvä mieli tuli siitä, että rohkenin tinkiä hintaa (kyseessä oli joulumarkkinat). Normaalisti he myyvät niitä kuulemma 35 eurolla, mutta olivat valmiita tiputtamaan hintaa 25 euroon. Suoritin nopean googlauksen (kiitos nykyaika) ja pikaisella tsekkauksella totesin että moni on niistä maksanut kolmen kybän hujakoilla, mutta alimmillaan reilu pari kymppiä. Kokeilin onneani ja sanoin että löysin netistä 15eurolla vastaavan ja sanoin maksavani korusta sen verran. Myyjä ei suostunut. Palasin paikalle myöhemmin ja kysyin oliko heillä tosiaan jäljellä vain yksi valkoinen (halusin nimenomaan valkoisen). Kyllä. Eikö viimeinen lähtisi sillä 15 eurolla, tiedustelin. Ja lähtihän se. Lähtökohtaisesti en pidä tinkimisestä, mutta halusin korun ja minulla oli käteistä vain se 15 euroa. Rohkeudesta voi aina iloita! Ja hienosta korusta :)
Kuuntelin tänään pitkästä aikaa radiota ja kuulin Pariisin Kevään uuden biisin! En edes tiennyt että kyseiseltä orkesterilta oli tullut uutta tuotantoa! Tämä ilahduttaa kovasti.
Lisäksi sain illalla ilouutisia; hyvä ystäväni oli synnyttänyt (48 tuntia) ja lapsi on vihdoin onnellisesti maailmassa. En muista koska olisin viimeksi jännittänyt niin paljon. En edes aavistanut jännittäväni niin paljon asiaa.
Olihan viikonlopussa jotain kökköäkin, mutta enää en oikeastaan edes muista sitä. Hyvä viikonloppu!
Tiedän tunteen! Jokainen uusi lukija tuntuu vain nii-iin hyvälle ja saa hyvälle tuulelle. =)
VastaaPoista