Kun sitten vuorten takaa kuuluu mörön mörinää
niin Nyyti heti ensimmäiseen koloon lymyää
ja ryömii sieltä äikäisenä jalkaa polkien:
Mun täytyy nyt lohdutella Tuittua, en saa nyt olla arka!
Hän pelkää vielä enemmän, se pikku Tuittu parka!
maanantai 23. tammikuuta 2012
Jos tapahtuu jotain ikävää, kuten nyt, olen huomannut että mulla on tapana eristäytyä valtaosasta ihmisistä. Ei niin, ettenkö haluaisi nähdä tai jutella heidän kanssaan, en vain jaksa ottaa yhteyttä. Siinä samassa tulee mietittyä kuinka moni pitää yhteyttä silloin kun itse en ole se aktiivinen osapuoli. Se on ehkä vähän tyhmää. Projekti angstaus. Täten lupaan työstää tätä piirrettä itsessäni, kunhan näistä ajoista on selvitty.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ikävä kuulla, että jotain ikävää on sattunut. :/ Mutta ymmärrän sua hyvin, muistatko kun yritin viime keväänä sulle tästä taipumuksestani selittää, kuinka myös eristäydyn kaikista jos siltä tuntuu. Mulle se tekee ainakin hyvää, mutta toivoisitko sä, että muut ottais tommosessa tilanteessa aktiivisemmin suhun yhteyttä?
VastaaPoistaMulle se ei tee hyvää. Ottaahan onneksi ihmiset kuitenkin yhteyttä, ne joiden kanssa on tekemisissä/ yhteyksissä, vaikka ei tietäisi että mitään ihmeellistä on sattunut. Mulle tulis vaan vielä surullisempi olo jos ei kukaan ottais. Meidän yhteydenpitoväylähän on ollut aika pitkälti vihko :) Oon jotain kirjoittanutkin.
VastaaPoistaMä taas mieluummin oon ilman niitä yhteyksiä. Mutta joo, vihko onneksi toimii aina. Nyt on ollut muutama sellainen asia, jotka mieluummin kerron kasvotusten, tuntuu jotenkin haastavalta yrittää kertoa kirjoittamalla, kun en oo mikään tiivisti asioita ilmaiseva ihminen. Ne mun asiat ei oo sillä lailla mitään ikäviä, enemmänkin kummallisia ja ihmetystä herättäviä. Pitää varmaan seuraavaan näkemiseen varata reilusti aikaa, tuntuu, että molemmilla olis puhuttavaa paljon, muustakin kuin vaaleista.
VastaaPoista