Hyvä ystäväni oli muutaman yön luonani. Yökyläily on aina mukavaa, uskon että se on kivaa iästä riippumatta. Haimme ruokaa lähikiinalaisesta, söimme (liian) paljon karkkeja, katsoimme kaikkia huonon hyviä ohjelmia (kuten Satuhäät) ja nauroimme. Nauroimme kaikelle, etenkin kaikille vakaville asioille mitä nyt on ollut.
Mietittiin, että voiko kukaan joka ei ole koskaan ollut masentunut oikeasti tietää miltä se tuntuu. Itse en ainakaan sitä mielentilaa aiemmin tajunnut. Eikä sitä tietenkään tarvitsekaan tajuta, lisäksi jokainen kokee sen omalla tavallaan. Mutta on olemassa tietenkin paljon yhtäläisyyksiä. Teki hyvää nauraa sille.
Fiilis on ollut parempi. Olen ollut viimeksi maanantaina lenkillä ja tunnen sen mielessäni. Olo on heti paljon vetämättömämpi ja mieli oikukkaampi. En ole meditoinut sitten viime keskiviikon, jolloin niitä huonoja uutisia sain.
Ihanaa, että on jotain ollut mieltä piristämässä. Rompulta täältä kehräyksiä sinne... röhnöttää tuossa läppäsin vieressä ja hurraa kilpaa koneen kanssa. =D
VastaaPoista