Me kaikki olemme sen saman opettajan opissa, josta uskonnot alun perin olivat kiinnostuneita: todellisuuden. Todellisuuden oivaltaminen on kysymys... kahdenkymmenenneljän tunnin hallinnasta. Tee se hyvin, ilman itsesäälin tunteita. On yhtä rankkaa sada lapset tungetuiksi autoon, jotta päästään matkaan kohti päätien bussipysäkkiä, kuin hyräillä aamun kylmyydessä sutria meditaatiosalissa. Toinen askare ei ole toista parempi - kumpikin voi olla ikävystyttävä - ja kummassakin on toistoon liittyvät hyveensä. Toisto ja rituaalinomaisuus ja niistä juontuvat edut ilmenevät monin tavoin. Suodattimen vaihtaminen, vuotavien nenien niistäminen, kokouksiin meno, tavaroiden paikoilleen asettaminen, tiskaaminen, auton öljyjen tarkistaminen - älä sorru ajattelemaan, että ne vievät sinua harhateille tärkeämpien toimiesi parista. Tämänkaltaiset arkiset askareet eivät ole vaikeuksia, jotka toivomme pystyvämme välttämään, niin että voisimme keskittyä "harjoituksemme", joka saattaa meidät oikealle "tielle" - Se on tiemme.
GARY SNYDER, The Practice of the Wild
Siirrän vielä vähän joulu/uusivuosi postausta. Sen verran tulevasta vuodesta, että haluan oppia olemaan enemmän läsnä. Tosin se halu on ollut jo pitkään, mutta nyt prosessi on käynnistynyt kunnolla.
Meditaatio on kiinnostanut minua pitkään, löytämättä oikeaa väylää toteuttaa sitä. Tai ehkä ymmärtämättä ihan täysin mitä ja miten. Läsnäolon kehittäminen ja arjessa pysähtymisen taito on se mitä etsin. Olen kokeillut ohjattuja meditaatioharjoituksia joitain kertoja, mutta ne aina jäivät. Minulle suositeltiin Jonn Kabat-Zinnin Olet jo perillä teosta ja se tuntui alusta saakka omalta. Ehdoton plussa on, että se ei ole sidonnainen mihinkään uskontoon, harjoitukset on helposti toteutettavissa arjessa.
Luen tätä kirjaa nyt toista kuukautta. Olen lueskellut sitä hiljakseen, luku päivässä, että jää aikaa prosessoida luettua. Kirjassa on paljon helppoja meditaatioharjoituksia jotka kehittävät tietoisen läsnäolon taitoa. Vaikka kirjasta on vielä vähän jäljellä, uskallan jo tässä vaiheessa suositella sitä jokaiselle. Olen tehnyt niitä harjoituksia satunnaisesti muutaman kuukauden, jotenkin halusin lukea kokonaisuuden ennen kuin aloitan. Ehkä tuo vuodenvaihde (vaikkakaan en UV:n lupauksia sanan siinä merkityksessä suosikaan) tuntui mieluisalta tavalta ottaa harjoitukset jokapäiväiseen elämään. Katsotaan mitä tulee.
Tekisi sittenkin mieli kirjoittaa uudesta vuodesta, mutta tyydyn toivottamaan paljon hyvyyttä ja onnellisuutta tähänkin vuoteen!
Kiitos samoin, hyvää tätä vuotta.
VastaaPoistaMainio muistutus tuo postaamasi pätkä kirjoituksesi alussa!
Itse painiskelen hyvin paljon samojen asioiden parissa kuin sinäkin: Miten oppia olemaan läsnä tässä hetkessä. Meditoin myöskin säännöllisesti, ja itsekin olen kokeillut yhtä sun toista ryhmää. Saa nähdä, löysinkö nyt oikean tavan, kun olen käynyt henkilökohtaisessa meditaatio-opetuksessa.
Juttelin taannoin erään yli 20 vuotta meditoineen suomalaisgurun kanssa, jolle valitin juuri meditoinnin vaikeutta arjessa. Että aikaa kyllä olisi (aina voi roikkua vähemmän facebookissa tai katsoa vähemmän telkkaria), mutta kärsivällisyys ei kestä. En jaksa olla paikallani niin pitkään tavallaan mitään tekemättä. Hän totesi, että yhä vain hänellekin tulee vastaavia kokemuksia. Se tuntui lohdulliselta :)
Juuri tuota kirjaa en ole lukenut, mutta tarkoitus on, kiitos vinkistä.
Kai tämä läsnäolon lisääminen elämässä on sekin elämänmittainen tie.
Itsekin harkitsin/ harkitsen henkilökohtaista meditaatio-opetusta. Katsotaan kuinka pitkälle tuon kirjan kanssa pääsee, ainakin nyt tuntuu että melko pitkälle :) Kuinka kauan olet käynyt henkilökohtaisessa opetuksessa ja kauanko se kestää? Itse helposti unohdan meditoinnin, täytyy aikatauluttaa.. Tosin tuossa mainitsemassani kirjassa on tosi hyviä harjoituksia arjen keskelle!
VastaaPoistaNetti (etenkin FB) vie kyllä nopeasti aikaa, huomiota ja keskittymisen. Olen miettinyt pitäisikö varata tietty aika esim. Facebookkiin, uutisten lukemiseen ym. josta ei lipsuisi, vaikka olisi mikä keskustelu kesken..
Uskon myös että läsnäolon taito on elämänmittainen tie ja että sen harjoittaminen vaatii suurta tahdonvoimaa. Uskoisin, että sitä löytyy meiltä jotka sitä ovat lähteneet tietoisesti tavoittelemaan. Täytynee oppia hyväksymään että se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä ja myös hyväksyä että joka hetki ei se kärsivällisyys tule riittämään.
Tuota kirjaa suosittelen kyllä suuresti sinulle. Toki olet blogisi perusteella lukenut enemmän aiheeseen liittyvää kirjallisuutta kun minä, jolla ei kovin paljoa ole vielä vertailukohtia. Olin kuitenkin lähes heti tämän kirjan aloitettua myytä naista, päätin heti ostaa se itselle, ei millään malttaisi palauttaa kirjastoon. Tuo on nimittäin sellainen että ainakin itse tulen palaamaan siihen vielä monesti, kannattaa tutustua!
Olen sinun blogistasi muutamia kiinnostavia kirjoja laittanut ylös, joihin perehtyä seuraavaksi, että kiitos vinkeistä :)
Kiva kuulla, että kirjavinkeistä on ollut hyötyä.
VastaaPoistaItse olen käynyt henkilökohtaisessa opetuksessa vasta kahdesti ja näillä kerroilla oli joitain viikkoja väliä. Tuokio kesti reilu puoli tuntia. Yhteensä opetuskertoja on ilmeisesti 5 tai 6, ja aina kun mantra ja meditaatio muuttuvat, edellinen jää pois.
Saamani lyhyt mantra sopii paremmin itselleni kuin se ryhmämeditaatio, jossa aiemmin kävin satunnaisesti, siellä kaikki energia meni gongyon lukemiseen vihosta enkä pystynyt keskittymään itse tekemiseen :)
Myös heillä, missä olen käynyt, on ryhmämeditaatiota. Se kuulema kestää noin puoli tuntia, ja jokainen meditoi omaa mantraa mielessään.
Lähes joka ilta olen meditoinut vaihtelevasti 10-30 minuuttia, mutta aamuisin en ole saanut aikaiseksi. Tarkoituksena on herätä hieman aikaisemmin meditoimaan, mutta nyt kun yöt ovat niin katkonaisia kuopuksen takia, olen antanut itselleni armoa :)
Kärsivällisyyden opettelu tai parantaminen on täälläkin ajankohtaista, monessa asiassa!