Sain viime viikolla huonoja uutisia. Niin huonoja, että viimeiset neljä päivää on ollut lähes mahdotonta edes yrittää jaksaa miettiä mitään valoista. Vaikka tämä blogi keskittyykin positiivisiin juttuihin, niin aina ei kuitenkaan tarvitse. Suuren surun kohdatessa täytyy vaan kohdata se ja odottaa, että aika kuluu. Viime vuosi oli omalta osaltani hyvin rankka, sain läheiset ihmiset olivat sitä kultaakin kalliimpia. Nyt tuntuu, että olen tavallaan raskas ystävä. Kun taas tapahtui jotain (ei itselleni), joka vie omaa iloisuutta ja energiaa pois. Tuntuu epäreilulta läheisiä kohtaan.

Jotain iloa ja positiivista kuitenkin. Olin odottanut eilisiä vaaleja jännityksellä ja innolla niin kauan. Nekään ei tuntuneet enää miltään, vaikka valvojaiset järjestettiinkin. Mutta kyllä se kuitenkin vaan tuntui ja tuntuu edelleen hyvältä, kun oma suosikki - vastoin monien ennakko-odotuksia - pääsi toiselle kierrokselle. Ikäviä asioita ei tarvitse miettiä koko aikaa, koska ne ei miettimäll muutu mihinkään. Tarpeeksi myönteiset asiat voi ne syrjäyttää. Haavisto! 

Viime syksyllä harva uskoi, että Haavistolla olisi mitään mahdollisuuksia toiselle kierrokselle. "No ei se kuitenkaan pääse", moni jotka muutaman viimeisen kuukauden aikana kääntyivät Haaviston kannattajaksi kommentoivat syksyllä. Ei kannattajat epäilivät viimeiseen asti. Itse aloin tosissani uskomaan mahdollisuuksiin, hyvin varovaisesti, mutta kuitenkin. Edelleen olen sitä mieltä, että myös kolmas sija olisi ollut voitto. Eduskuntavaaleissa tappion kokeneen puolueen harmaaksi ja hajuttomaksi luokiteltu ehdokas sai aikaan ilman suurta budjettia jotain, mitä harva olisi uskonut. Haavisto yhdisti ihmisiä yli puoluerajojen ja väläytti aidon kansalaisaktivismin merkitystä. Haavisto sai ihmiset aktivoitua positiivisessa hengessä ja itse pidän sitä jo voittona. Tämä ehdokas ei tuomitse, vaan keskustelee ja on oikeasti kiinnostunut kaikkien, ei vain tietyn ryhmän, yhteisistä asioista. Haavisto on malliesimerkki aidosta suvaitsevaisuudesta, sillanrakentaja. Hän uskaltaa keskustella vaietuistakin asioista ja tekee sen kiihkottomasti, mutta asioista aidosti innostuneena ja vastapuolta kunnioittaen. Ja onhan Haavisto aivan ylivoimainen diplomaatti, ja sehän on presidentin ykköstehtävä nykyään.

Jäi mieleen maikkarin viimeisestä vaalitentistä, kun kaikki ehdokkaat mölisivät ja puhuivat toistensa päälle. Haavisto odotti puheenvuoroa, häneltä kysyttiin muistaakseni jotain siitä miten hän pysyy aina niin rauhallisena. Hän vastasi, että sitä kutsutaan hyväksi kotikasvatukseksi ja että hän ei usko että presidentin täytyy puhua toisten päälle. Seuraavat kaksi viikkoa tulee olemaan mielenkiintoiset. Erään tutkimuksen mukaan Haavisto sai Ylen tenteissä toiseksi vähiten puheaikaa. Nyt ehdokkaita on vain kaksi, molemmat ovat pärjänneet tenteissä hyvin. Niinistö on monille tutumpi, nyt Haavisto saa enemmän ääntään kuuluviin ja nähtäväksi jää kuinka käy. Niin tai näin, molemmat vaihtoehdot ovat itselleni ok. Tämänkaltaisia kommentteja valitettavasti edelleen joutuu lukemaan http://ylilauta.org/b/src/132727035538.png, mutta onneksi negatiivisen ilmapiirin on jo syrjäyttänyt myönteinen, keskusteleva ja kunnioittava ilmapiiri.

Katainen kiteytti vaalituloksen eilen aika mainiosti; nyt on äänestetty avoimen ja tasa-arvoisen Suomen puolesta.